Aloitin työn tekemällä paljon neljän tikun yksiköitä. Sen jälkeen en meinannu keksiä mitä niistä tekisin. Lopulta aloin kokoamaan niitä ilma tarkempaa ajatusta, niin pitkään että tikut oli käytetty. En ole kovinkaan tyytyväinen veistoksen muotoon. Mun mielestä siitä tuli liian sekavan näköinen, osittain varmaan siksi että yritin lopussa vain saada kaikki tikut käytettyä, ja laitoin niitä huonoihin kohtiin. Merkittävin asia minkä opin oli varmaankin hyvän suunnittelun merkityksen tajuaminen.
Minusta veistos on kyllä kaunis ja erikoinen rytmiltään. Tekee hyvää ajatella joskus asioita paitsi abstrakteina muotoina, niin myös kolmiulotteisina muotoina eli poistua ns. mukavuusalueelta (joka sinulle taitaa olla kaksiulotteinen työskentely):)
VastaaPoista